Huvimajat saattavat olla erittäin suosittuja juuri nyt, mutta kyseessä ei todellakaan ole uusi ilmiö. Jo 1600-luvulla, kun renessanssiajan puutarhat varustettiin labyrinteillä, niiden viereen pystytettiin huvimajoja. Sitten seurasivat barokkipuutarhat geometrisine kuvioineen – ja huvimajat. 1700-luvun jälkipuoliskolla saapuivat romantiikkapuutarhat ja englantilaiset puistot. Suorat kulmat ja labyrintit olivat poissa, ja sen sijaan edessä olivat mutkittelevat sorapolut, kaarisillat, epäsäännölliset kiviosuudet ja – jälleen – huvimajat.
Huvimajoja rakennettiin eniten luultavasti 1700-luvulla, mutta hienommissa puutarhoissa niitä on ollut aina siitä lähtien. Joskus kasvihuoneiden muodossa, mieluiten lämmitettyinä, ja silloin usein nimellä konservatorio. Mutta huvimajat eivät ole löytäneet paikkaansa vain kaupunki- ja linnapuistoissa. Niitä on nähty myös yksityisten huviloiden puutarhoissa, sekä nyt että aikaisemmin. Kun siirtolapuutarhoja perustettiin 1900-luvun alussa ja niihin pystytettiin pieniä siirtolamökkejä, niitä kutsuttiin myös huvimajoiksi. Ne, joilla ei ollut omaa lomapaikkaa (ja heitä ei ollut tuolloin kovin monta), saattoivat siis saada oman pienen kesämökin siirtolapuutarhan muodossa, jossa oli pieni talo.
Koska huvimajat ovat olleet olemassa monissa osissa maailmaa, niiden ulkoasu on saanut inspiraationsa eri maista, kuten Kiinasta, Kreikasta ja Italiasta. Sana 'huvimaja' tulee saksalaisesta sanasta "Lusthaus", joka viittaa Raamattuun ja siten paratiisiin, ja kukapa ei haluaisi omaa pientä paratiisia? Huvimaja saattoi alun alkaen näyttää käytännössä miltä tahansa, esimerkiksi neliömäiseltä vinokatolla. Mutta nykyään ne ovat usein kahdeksankulmaisia ja niissä on terävä kartiomainen katto. Tai sitten ne ovat täysin pyöreitä. Jos rakennat huvimajan puusta, niitä on lähes mahdotonta tehdä pyöreiksi, joten kahdeksankulmaisesta muodosta tulee kompromissi. Useimmissa on monia ikkunoita ja joissakin on ikkunat ympäriinsä, jopa ovissa, jotta valoa tulee joka puolelta. Tämä antaa illuusion siitä, että olet ulkona. Ei ole myöskään itsestäänselvyys, että huvimajassa tulisi olla vain yksi kerros, mutta omakotitalon puutarhassa olisi luultavasti vaikea saada kaksikerroksinen huvimaja sulautumaan ympäristöön.
Ja on luultavasti tarkoitus, riippumatta siitä, onko talo linnan puutarhassa vai asuintontilla, että se sulautuu puutarhaan huomaamattomasti ja hienostuneella tavalla ja samalla jättää oman jälkensä. Yhdessä sen omistajan kanssa tietysti, joka valitsee värin ja mallin oman tyylinsä mukaan.
